Gluteenittomien leivonnaisten leipominen tuntuu olevan yhtä tuskaa, ainakin meikäläiselle. Puolen vuoden ajan olen opetellut leipomaan uudelleen. Keliakiadiagnoosin jälkeen nimittäin meikäläisen vuosien aikana saavutettu osaaminen tuntui lentävän hetkessä ikkunasta ulos savuna ilmaan. Kaikki on opeteltava uusiksi. Gluteeniton leivonta on huomattavasti vaikeampaa kuin uskoinkaan.
Koska gluteenittomuudessa on kyse koko loppuelämää koskevasta asiasta, niin ehtii kyllä. Luotan siihen, että pikkuhiljaa myös gluteeniton leivonta sujuu meikäläiseltä kuin tanssi.
Tällä hetkellä kuitenkin etsin edelleen kuumeisesti juuri sitä leipäreseptiä, jolla tällä kertaa onnistuisin. Niitä on vielä aivan liian vähän, joten täytyy luottaa kaupan hyllyltä löytyviin vaihtoehtoihin. Onneksi jo muutamia suosikkeja on löytynyt.
Vähän aikaa sitten olin omasta mielestäni fiksu, sillä ajattelin hyödyntää leivonnassa leipäkonetta. Sehän tekee kaiken työn puolestani. Laitan ainoastaan ohjeessa olevat aineet koneeseen ja odotan, että muutaman tunnin päästä kone piippaa ja herkkuleipä on valmista nautittavaksi.
Kuinka väärässä pieni ihminen voikaan olla. Tässäkin gluteeniton leivonta osoittautui vaikeammaksi.
Laitoin kyllä koneeseen kaikki oikeat aineet; nesteen, nostatusaineet, mausteet ja peräti kolmea eri jauhoa. Sen lisäksi varmistaakseni onnistumiseni, käynnistin koneen gluteenittomalle ohjelmalle.
Olin täynnä innokasta odotusta lopputuloksesta. Nyt ei tarvinnut miettiä kohotusaikoja tai monta kertaa nyt pitikään tätä taikinaa kohottaa, ei tarvinnut tarkastella paistoaikaa, eikä edes liata käsiä. Pystyin keskittymään ihan muihin hommiin leipäkoneen ruksuttaessa taustalla ja herkullisen tuoksun täyttäessä keittiön.
Lopputulos oli suorastaan järkyttävä.
Vielä paistovaiheessa upeasti kohonnut leipä luhistui valmiina, eikä oikein tehnyt mieli edes maistaa koko tekelettä. Eikä oikein löytynyt edes sellaista kohtaa, joka olisi ollut maisteltavissa. Toinen puoli oli täynnä valkoisia täpliä ja toinen puoli mustia täpliä täynnä. Ei hyvä.
Epäonnistumisten hetkellä olisi helppo antaa periksi.
Epäonnistumisen hetkessä on helppo luovuttaa ja antaa periksi, unohtaa koko leipominen ja ostaa kaikki valmiina kaupasta. Onhan se huomattavasti helpompaa kun voi itse vaan nauttia lopputuloksesta.
Se olisi helppoa, mutta silloin itse tekeminen ja siitä tuleva onnistumisen ilo jäisivät pois. Ja gluteenittomassa leivonnassa onnistumisen ilo tuntuu jotenkin suuremmalta. Omasta mielestäni se johtuu siitä, ettei koskaan tiedä mitä sieltä uunista oikein tulee ulos. Kun saa aikaan herkullisen lopputuloksen (vaikka ulkonäkö olisi mitä tahansa) ja tietää saaneensa sen itse aikaiseksi, voi jo vähän tuulettaa.
Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään leipomisesta.
Ihan samalla tavalla voi ajatella myös muista asioista elämässä. Kun tekee itse asioita oman hyvinvointinsa eteen, voi nauttia lopputuloksesta. Sanotaan, että kantapään kautta oppii parhaiten ja se on aivan totta. Se voi olla kuitenkin varsin kivinen tie, joten kannattaa ottaa apua vastaan.
Jos haluaa onnistua, ei voi luovuttaa hankalan paikan edessä tai jäädä makaamaan epäonnistumisiin.
Tai toki voi, jos ei halua onnistua tai päästä eteenpäin.
Silloin ei kannata odottaa muutoksia tai onnistumisia, sillä pysyy siinä tilanteessa, jossa on. Mikäli taas haluaa onnistua, tulee nousta epäonnistumisen yläpuolelle, lähteä etsimään ratkaisuja ja sen jälkeen jatkaa matkaa.
Aika usein odotamme haluamamme asian saapuvan elämäämme nopeasti ja mahdollisimman helposti, oikeastaan ilman, että tarvitsisi tehdä asian eteen yhtään mitään.
Mikäli kuitenkin haluaa saavuttaa jonkun asian omaan elämäänsä tai tehdä haluamiaan muutoksia, tulee niiden eteen tehdä jotakin.
Pelkkä odottaminen ei riitä. Pysyminen nykytilanteessa ei muuta mitään, eikä kukaan soita ovikelloa ja tuo omaa unelmaasi tai tavoitettasi sinulle kultalautasella.
Se tarkoittaa käytännössä sitä, että joskus kohtaamme epäonnistumisia ja joskus taas onnistumme. Hyvin usein kuitenkin kompastumme ja kaadumme ja räpiköimme. Mutta kun tuossa hetkessä nousee ylös ja jatkaa matkaa, huomaa oppineensa jotakin arvokasta. Jotakin sellaista, jota tarvitset omalla matkallasi.
Opit jotakin sellaista, johon et enää kaadu tulevaisuudessa ja joka vie sinua eteenpäin haluamaasi suuntaan.
Mutta niin kauan jatkat kaatumista tuohon samaan asiaan, kunnes ratkaiset asian ja pääset etenemään kohti omaa tavoitettasi ja unelmaasi.
Onnistuminen ei ole sattumaa, eikä siihen tarvita suuria loikkia. Pienikin askel riittää. Pääasia on, että otat näitä pieniä askeleita joka päivä.
Älä anna pelon estää sinua onnistumasta.
Lue tästä: Miksi muutos pelottaa?
Rakkaudella
Virpi
